Vasa nurin
Elli-koira haistoi hirvet jo kävellessäni koiramiehen kanssa kohti passia. Irtilaskun jälkeen suunta oli vahvasti suunnitellun passituksen taakse, mutta kuin ihmeen kaupalla hirvet lähtivätkin tulemaan kohden, vaikka olin juuri rymistellyt pikku pakkasen nipistämän raivatun taimikon läpi passiini. Lehmän huomattua minut ei laukauksen kanssa voinut montaa aikaa vatuloida, mutta kun vasa ei merkannut mielestäni osumaa mitenkään, kävi mielessä toisenlainenkin jatko päivälle.